Etusivu » Teollisuus » Vesihallintoneuvos Minna Hanski: Laadukas vesi ei ole itsestäänselvyys
Vesihuolto

Vesihallintoneuvos Minna Hanski: Laadukas vesi ei ole itsestäänselvyys

vesihalintoneuvos-minna-hanski
vesihalintoneuvos-minna-hanski
Minna Hanski toimii Maa- ja metsätalousministeriön vesihallintoneuvoksena. Kuva: Aino Mäki

Veden saatavuutta, puhtautta ja edullista hintaa ei ole Suomessa kyseenalaistettu. Vesihuollon rakenteellinen hajanaisuus ja paikoin rapistuva infrastruktuuri ovat kuitenkin kasanneet saneerausvelkaa ja investointitarpeita. Niihin on puututtava pikimmiten – myös lainsäädännöllä.

Hajanaisen yhdyskuntarakenteen maassa on lähes parituhatta vuosikymmenten aikana perustettua vesihuoltolaitosta. Taustalla on ollut myös aluepolitiikkaa, jota valtiokin on avittanut. Vesihuoltoa on tuettu taajamien ulkopuolella, Suomi on haluttu pitää asuttuna.

Suurten toimijoiden rinnalla monen kunnan vesihuolto pyörii vähin resurssein. Pienissä vesiosuuskunnissa omistajina ovat asukkaat ja työ on talkoovetoista. Osaaminen on ihmisissä. Sukupolvien vaihtuminen ei vanhoja käytäntöjä tue, varsinkaan kun edessä on välttämättömiä panostuksia ja uudistuksia.

Veden halpaa hintaa on pidetty itseisarvona.

Veden halpaa hintaa on pidetty itseisarvona. Tilanne vääjäämättä muuttuu. Investointitarpeet nostavat vesilaskuja riippumatta laitosten omistussuhteista.

Tuoreen selvityksen perusteella kokonaisinvestointitarpeen on arvioitu, ilman lainsäädännön kiristymistäkin, lähes kaksinkertaistuvan seuraavina kahtenakymmenenä vuotena. Vuositasolla tämä tarkoittaa noin 777 miljoonaa euroa. Tarve kohdistuu voimakkaimmin verkostojen saneeraamiseen.

Vesihuollossa on heräämisen hetki kaikkien toimijoiden tasolla. Kiertotalousratkaisut, digitalisaatio ja energiatehokkuus ovat parannuskohteina osa tulevaisuutta ja olennaisina mukana kansallisen vesihuoltouudistuksen ohjelmassa. Maa- ja metsätalousministeriön vetämän, myös lainsäädäntöä pohtivan, hankkeen on määrä valmistua vuoden 2022 lopussa.

Valtiolla voi olla vierihoitoa antava rooli. Laitoksia voidaan katsoa yksitellen ja miettiä mahdollisia yhdistämisiä. On myös kysyttävä mielekkyyttä säilyttää pieniä yksiköitä väestökatoalueilla. Verkostoissa seisova vesi saattaa olla terveysriski.

Toiveena onkin, että suuret laitokset ottaisivat pienempiä hoitaakseen tai tarjoaisivat esimerkiksi varallaolopalvelua ja avustaisivat investointisuunnitelmissa. Monet pienemmät yksiköt ovat jo nykyään yhteydessä suurempiin, ostavat niiltä vetensä ja toimittavat niihin jätevesiään.

Ennakkoluulottomasti on myös mietittävä yksityisten tahojen hyödyntämistä ja niiltä palvelujen hankkimista. Suunnittelu- ja rakennusvaiheissa ulkopuolisia asiantuntijoita jo käytetään. Mutta syntynyt on myös yrityksiä, jotka tarjoavat päivittäistä operointipalvelua. Vesihuollon turvaaminen edellyttää yhteishankintoja, kokeiluja sekä yhteistyötä muidenkin toimialojen kanssa.

Next article