Antro Säilä
toimitusjohtaja, Suomen Pakkausyhdistys ry,
päätoimittaja, Pakkaus-lehti
Valistunut kuluttaja haluaisi valita mahdollisimman vastuullisia tuotteita ja myös mahdollisimman vastuullisia pakkauksia. Periatteessa pakatun tuotteen ja pakkauksen vastuullisuutta pitäisi aina tarkastella kokonaisuutena, sillä pakkausta ei tarvita ilman siihen pakattua tuotetta. Koska aika ajoin pakkauksien vastuullisuudesta esitetään kysymyksiä ja arvioita, käsitellään tässä kirjoituksessa – tilan ja ajan puutteen vuoksi – ainoastaan pakkauksien vastuullisuutta.
Jos kuluttajan on vaikea erottaa vastuullisia tuotteita, niin vastuullisen pakkauksen erottaminen on vieläkin vaikeampaa. Mitä eroa on pakkauksilla, joista toinen on kierrätettävä ja toinen kierrätyskelpoinen? Onko uusiutuvasta materiaalista valmistettu pakkaus vastuullisempi kuin uusiutumattomasta valmistettu, uudelleenkäytettävä pakkaus? Onko muovi aina vähemmän vastuullinen kuin sen kilpailijat?
Pakkausmerkinnät ovat hyvä ja helposti käytettävissä oleva tiedon lähde.
Pakkausmerkinnät ovat hyvä ja helposti käytettävissä oleva tiedon lähde. Harmillisen usein käy kuitenkin niin, että kuluttaja tulee merkintöjä tutkiessaan pikemminkin entistä epävarmemmaksi. Pakkauksissa on tänä päivänä monenlaisia graafisia ja tekstimuodossa olevia merkintöjä.
Osa merkinnöistä on lakisääteisiä, kuten viimeinen myyntipäivä ja käyttöpäivä tai mistä raaka-aineista tuote on valmistettu. Jotkut merkinnät on laitettu opastamaan kuluttajaa vaikkapa tuotteen käsittelystä tai valmistuksesta – erityisesti, jos kyseessä on elintarvike, joka pitää kypsentää tai muuten valmistaa.
Pakkauksissa on tietysti myös markkinointiviestintää; kerrotaan kuvin ja tekstein esimerkiksi kuinka tuote on herkullinen ja terveellinen, ja miltä se valmistettuna näyttää.
Myös pakkauksesta itsestään kerrotaan pakkausmerkinnöissä. Pakkauksessa voi olla nuolien muodostama kolmio ja sen lisäksi numero tai teksti, joka kertoo mistä materiaalista pakkaus on valmistettu. Tällaisen materiaalimerkinnän käyttäminen on vapaaehtoista, eikä itsessään kerro tuotteen kierrätettävyydestä tai vastuullisuudesta mitään. Suuri osa materiaaleista on kierrätettäviä, mutta kaikki eivät ole – numerokoodin sisältämä tieto pitää selvittää muista lähteistä.
Itse asiassa on ainoastaan kaksi pakkausmerkintää, joista voi päätellä jotain pakkauksen vastuullisuudesta. Ensimmäinen on pakkaukseen käytettävän raaka-aineen vastuullisesta hankinnasta kertova merkki, esimerkiksi PFC tai FSC, ja tämä koskee luonnollisesti vain uusiutuvia raaka-aineita. Toinen on selkeä ohje pakkauksen kierrättämiseen. Tällöin pakkaukseen on merkitty, että sen voi kierrättää palauttamalla sen käytön jälkeen Rinki-ekopisteen tai taloyhtiön kuitu-, lasi-, metalli- tai muovipakkauksille tarkoitettuun astiaan. Kun käytetty pakkaus palautetaan oikeaan keräysastiaan, tulee se myös kierrätetyksi – vastuullisesti.