Lainsäädäntö määrittelee rekisterit, joita biopankin on ylläpidettävä. Näitä ovat suostumusrekisteri, koodirekisteri ja näyte- ja tietorekisteri. Biopankin jokapäiväisen toiminnan edellytyksenä on laboratorion tiedonhallinta-, toiminnanohjaus- ja tiedonkeruujärjestelmän toimivuus.

– Tietojärjestelmän avulla kerromme tutkijayhteisölle aineistostamme ja hallinnoimme näyte- ja dataluovutuksia, Pitkänen sanoo.

Biopankkilaki edellyttää, että näytteistä tutkimushankkeissa saadut tutkimus- ja analyysitiedot palautetaan biopankkiin. Näin tutkimustulosta voidaan hyödyntää seuraavissa tutkimuksissa.

– Sairaalan kliinisen datan ja tutkimushankkeessa syntyneen tiedon välittäminen vaativat omat ratkaisunsa ja ne muodostavat tietojärjestelmän edistyneimmän tason, sanoo Pitkänen.
Biopankit toimivat karkeasti ottaen kahdella eri strategialla. Joko kerätään mahdollisimman iso määrä näytteitä tai kerätään syvällistä dataa rajatulta potilasryhmältä.

"Sairaalatietojärjestelmiä on kymmeniä erilaisia, eikä biopankin ole mahdollista linkittyä näihin kaikkiin."

– Kansainvälisesti ajatellen biopankkitoiminnan suurin potentiaali ja lisäarvo tulevat siitä, että kerättävien näytteiden määrä maksimoidaan ja näytteet linkitetään sairaaladataan ja genomitietoon. Kokonaisuus tulisi myös tietoteknisesti saada toimivaksi ja tässä avautuu yritysosaamiselle mahdollisuuksia. Mikäli resurssit löytyvät kymmenientuhansien näytteiden genomitietojen tuottamiseen ja sairaaladatan yhdistämiseen, tulee tämä herättämään kansainvälisestikin erittäin paljon kiinnostusta, Pitkänen sanoo.

–Suomalaisen potilas- ja genomitiedon hallinta isossa mittakaavassa on kallista. Tarkoituksenmukaista olisikin perustaa kansallinen toimija, genomikeskus, jonka toiminta linkittyisi tiiviisti biopankkitasolle, sanoo Pitkänen.

– Biopankin tietojärjestelmässä eri rajapintojen toiminta on hyvin tärkeää. Tietojärjestelmän tulee keskustella kansallisten rekisterien kanssa. Sen on sekä välitettävä tietoa aineistosta että pystyttävä välittämään itse aineistoa. Lisäksi järjestelmän on pystyttävä välittämään tietoa näytteen luovuttajalle. Hyviä yhteistyökumppaneita on näidenkin osalta näköpiirissä, Pitkänen toteaa.

Sairaalatietojärjestelmiä on kymmeniä erilaisia, eikä biopankin ole mahdollista linkittyä näihin kaikkiin. Erilaiset tietoallas- ja tietojärviratkaisut ovat keskeisiä.

–Datamassan jalostusaste tulisi saada korkeammaksi eli raakadatan myynnistä pitäisi päästä tutkimustulosten myyntiin. Analysointikyvykkyyden rakentamisen ei tarvitse olla pelkästään julkisen toimijan käsissä. Analysointiratkaisuja voisivat tarjota myös yritykset, sanoo Pitkänen.

– Kansainvälisillä markkinoilla on kysyntää osaamiselle, joka saavutetaan biopankkien tietojärjestelmistä Suomessa. Biopankkien ympärille syntyy uudenlaisia kumppanuusmahdollisuuksia ja yhteistyötä innovaatioekosysteemiajattelun hengessä. Suhtaudun positiivisesti siihen, että biopankkitoimintaa rakennetaan laajalla joukolla eri näkökulmista asiaa lähestyviä toimijoita. Olemme erittäin avoimia yritysyhteistyölle, Pitkänen sanoo.