Vesihuollon digitalisaatio tulee hieman jäljessä muuta infraa: esimerkiksi energiaratkaisuissa ja joukkoliikenteessä digitalisaatio on jo vahvasti mukana, mutta vesihuoltoon ”iso D” on tuhansien järvien maassa ujuttautunut hieman hitaammin.

– Syytkin siihen ovat aika selvät, toteaa Markus Sunela Fluidit Oy:stä.

– Yksi syy on veden alhainen hinta. Vesi on itsestäänselvyys Suomessa, putket kulkevat maan alla piilossa ja vesihuoltoon kiinnitetään huomiota vain silloin, kun se ei toimi.

Aivan jälkijunassa asiassa ei kuitenkaan Sunelan mukaan olla.

– Vesilaitoksilla on panostettu verkosto-omaisuuden hallintaan ja suunnitteluun. On kehitetty erilaisia mallinnusmenetelmiä, joiden avulla tehokkuus on kasvanut. Asiakaspuolella ollaan vähitellen ottamassa käyttöön etäluettavia vesimittareita ja sovelluksia häiriötilojen hoitamisen suunnitteluun, ennustamiseen ja tiedottamiseen. Pisimmälle vietyä digitalisaatiota edustaa esimerkiksi Tampereen Veden Vellamo-palvelu, joka näyttää verkkosivullaan Tampereen talousveden laadun reaaliaikaiseen verkostomallinnukseen perustuen ja paikkatietoa hyödyntäen. Käyttäjät voivat muun muassa tarkastella veden klooripitoisuutta ja pH:ta sekä niiden muutoksia.

– Vesihuollon ensisijainen päämäärä on se, että hanoistamme tulee jatkuvasti riittävä määrä turvallista vettä, toteaa Sunela.

– Palvelu pyritään tuottamaan mahdollisimman kustannustehokkaasti ja ympäristöystävällisesti. Digitalisaatio on avainasemassa varsinkin tehokkuuden lisäämisessä ja toimintavarmuuden parantamisessa.

– Se parantaa toimintavarmuutta ja lisää mahdollisuuksia häiriöiden ennaltaehkäisemiseen. Digitalisaation avulla voimme reagoida nopeammin poikkeamiin, toimia energiatehokkaasti ja parantaa yleisesti toiminnan laatua, summaa Sunela digitalisaation etuja.

 

Sirpaletiedosta kohti kattavaa tietojärjestelmää

Sunelan mukaan koko vesihuoltosektori on muutostilassa perusinfrasta kohti asiakaslähtöistä ja nykyaikaista palvelua. Yksi tavoite on tietoisuuden lisääminen.

– Optimoimalla veden tuotantoa ja jakelua säästämme energiaa ja kustannuksia, mutta tätä ajatusta on vaikea juurruttaa Suomeen. Vaikka alaan ei kohdistu suurta taloudellista painetta, alan tutkimukseen voisi panostaa paljon nykyistä enemmän.

Tulevaisuutta visioitaessa Sunela mainitsee esimerkiksi big datan hyödyntämisen.

– Big datan avulla saadaan näkemystä esimerkiksi verkostojen kunnosta, jolloin korjauskohteiden tärkeysjärjestys on helpompi arvioida. Suurin tarve on kuitenkin kattavasta kokonaistietojärjestelmästä. Käytössä on useita yksittäisiä järjestelmiä, jotka vastaavat johonkin tiettyyn ongelmaan, mutta eri lähteistä tietoa yhdistelevistä kaikenkattavista data-analyysi- ja päätöksenteon järjestelmistä on huutava pula.

– Alalla on suuri tarve data-analyytikoille, jotka ymmärtävät datan mahdollisuudet ja osaavat hyödyntää tietoa tehokkaasti. Tietotekninen osaaminen on tullut vesialalle hitaasti, ja sen takia täällä löytyy työsarkaa osaajille, jotka haluavat olla mukana tekemässä omalta osaltaan kestävämpää ja resurssitehokkaampaa elintärkeää palvelua.