Valmistavassa teollisuudessa automaation ohella käytettävien teknologioiden, kuten pilvipalveluiden, analytiikan ja koneoppimisen avulla voidaan optimoida perinteistä automaatiota laajempia kokonaisuuksia.

– Siinä missä aikaisemmin on optimoitu koneita ja tuotantolinjoja, teollinen internet mahdollistaa optimoinnin tehtaiden ja vieläkin laajempien systeemien tasolla. Tehostamisen ohella tämä avaa oven uudenlaisten lisäarvopalvelujen tuottamiseen, professori Hannu Kärkkäinen Tampereen teknillisen yliopiston Tuotantotalouden ja tietojohtamisen laboratoriosta sanoo.

Kärkkäisen mukaan Suomessa on vahvaa teknistä osaamista, ja teollisen internetin merkitys aletaan ymmärtää Suomessa jo kohtuullisen hyvin, mutta sen liiketoimintamahdollisuuksien aito hyödyntäminen on vielä alkutekijöissään.

”Teollisen internetin todellinen liiketoiminnallinen merkitys ja arvo on usein vielä hämärän peitossa.”

– Näiden teknologioiden käyttöönotto on vasta pintaraapaisu sen hyödyntämisestä. Tuotteiden ja järjestelmien IoT-yhteensopivuutta pidetään tärkeänä, ja palveluntarjoajat nostavat sen esiin usein markkinoinnillisena viestinä. Silti teollisen internetin todellinen liiketoiminnallinen merkitys ja arvo on usein vielä hämärän peitossa, eikä sitä ole myöskään kytketty aidosti strategiaan, Kärkkäinen kertoo.

 

Kokonaisuus haltuun avaralla katseella

Teollisen internetin kääntäminen uusiksi liiketoimintamalleiksi kysyy uudenlaista osaamista.

– Teollinen internet mahdollistaa monipuolisen tuotantoon liittyvän datan yhdistelyn ja jopa hiljaisen kokemustiedon tehokkaan hyödyntämisen muodossa, jossa tuotteiden ohella yritykset voisivat tarjota asiakkailleen dataa, analytiikkaa, ja jopa koneita ja laitteita palveluiden muodossa. Niiden myyminen vaatii kuitenkin uudenlaista osaamista ja asiakasarvon syvällistä ymmärtämistä, Kärkkäinen painottaa.

– Teollisuus 4.0 täytyy lisäksi sisäistää monipuolisesti, jotta esimerkiksi riskejä osataan hallita ja suhteuttaa niitä liiketoiminnallisiin hyötyihin, professori jatkaa.

Kapeiden lasien läpi kokonaisuutta voi olla vaikea ymmärtää.

– Perinteisesti organisaatioissa teollisen internetin ympärille kytkeytyy useita eri vastuualueita, kuten automaatio-osaajia, it-asiantuntijoita ja liiketoimintaosaajia, joista jokainen näkee kokonaisuudesta kapean osan. It-osasto voi esimerkiksi jarruttaa hyödyntämistä nähdessään tietoturvariskit liian suurina, vaikka riskit todellisuudessa olisivatkin pieniä suhteutettuna liiketoimintahyötyihin, Kärkkäinen antaa esimerkin.

– Riski-hyötysuhteen arviointi ja osaamisen paketointi asiakkaalle ymmärrettävään muotoon edellyttävät uudenlaisia osaamisia ja osaamisten yhdistämistä. Joissain yrityksissä onkin jo luotu tätä varten uusia positioita, kuten IoT-managereita, jotka ymmärtävät teknologioiden lisäksi myös liiketoiminnan näkökulman.

Kärkkäinen näkee tärkeänä myös tutkimustyön kehittämisen.

– Esimerkiksi aihealueen osaamiskeskusten avulla erilaisten osaamisalueiden tutkimusta voidaan yhdistää ja yhteistyötä yliopistojen ja yritysten kanssa syventää. Tällöin yritykset saavat nopeasti tarvittavaa kompetenssia taloon. Hyvä esimerkki tästä on TTY:n ja VTT:N  SMACC, professori päättää.