Vesihuoltolaitoksilla on avainrooli kunnon selvittämisessä ja pitkäaikaisten saneeraussuunnitelmien luomisessa. Vesilaitosyhdistyksen apulaisjohtaja Mika Rontu aloittaa toteamalla, että vesi- ja viemäriverkostojen tila todella voisi olla parempikin.

– Asiantuntija-arvioiden mukaan verkoston kouluarvosana olisi noin seitsemän. Taustalla on se, että suuri osa varsinkin pienten paikkakuntien sekä haja-asutusalueiden verkostoista on rakennettu 60–70-luvuilla. Verkosto on pääosin siis verrattain nuorta, mutta tulossa saneerausikään.

Saneerausvelan takana on erityisesti 90-luvun lama.

– Kunnat keskittivät tiukassa taloudellisessa tilanteessa voimavarojaan muuhun kuin maan alla näkymättömissä olevaan vesihuoltoverkostoon. Saneerausvelkaa ei ole tähän päivään mennessä saatu kirittyä kiinni. Lisäksi pienten vesihuoltolaitosten suuri määrä tekee tilanteesta erityisen haastavan.

 

Tilanne on kiireellinen

Viimeisin kansallinen selvitys tilanteesta on vuodelta 2008. Silloin vesijohdoista 6 % ja viemäriverkostosta 12 % oli huonossa tai erittäin huonossa kunnossa ja siten saneerauksen tarpeessa. Puhutaan siis varsin suurista luvuista.

– Ei ole myöskään syytä olettaa, että tilanne olisi ainakaan parempi, Rontu sanoo.

”Kunnat keskittivät tiukassa taloudellisessa tilanteessa voimavarojaan muuhun kuin maan alla näkymättömissä olevaan vesihuolto-verkostoon.”

Tilanteeseen olisi pitänyt puuttua jo 20 vuotta sitten. Edistyneemmillä paikkakunnilla on jo tehty selvityksiä vesihuoltoverkostojen kunnosta ja suunnitelmia saneerausten suhteen. Mutta Suomessa on runsaasti pieniä vesihuoltolaitoksia, ja suuri osa niistä ei ole vielä tarttunut ongelmaan.

Riittämättömästä verkoston hoidosta aiheutuu aitoja riskejä.

– Vesiverkoston palvelukatkokset ovat selkein riski. Vesijohtojen putkirikkojen yhteydessä on aina olemassa myös hygieniariskejä. Viemärien osalta esimerkiksi romahdukset voivat aiheuttaa jäteveden hallitsematonta pääsyä luontoon sekä vahinkoja kiinteistöille.

 

Ongelman syy ja ratkaisu

Vesihuoltolaitosten omistusmuoto ja toimintatapa vaihtelee. Merkittävin osa vesihuoltolaitoksia on kuntien omistamia. Kuntaomistajan määräysvalta tuo kuitenkin usein ongelmia, kun vesihuoltolaitos yrittää saada saneeraussuunnitelmiaan läpi kunnallisessa päätöksenteossa.

Jo lakikin velvoittaa vesihuoltolaitokset selvittämään verkostojen kunnon. Sen tuloksena vesihuoltolaitokset voivat suunnitella mahdollisimman pitkälle ajanjaksolle saneeraussuunnitelma.

Kyseessä on yksinkertainen omaisuuden hallinta, jota voisi verrata vaikka taloyhtiön korjaussuunnitteluun. Parhaassa tapauksessa suunnitelmat katsovat useita kymmeniä vuosia eteenpäin.

Kustannusten kattamiseen pitää tehdä järkevä suunnitelma. Tarvittaessa se tarkoittaa vesihuoltomaksujen nostamista. Pitkällä tähtäimellä jokaisen vesihuoltolaitoksen täytyy tulla toimeen maksuilla, joten tämä tulee huomioida myös korjauksia suunnitellessa.