Verkkokaupat toimittavat ostoksia kotiovelle myös syrjäseuduilla, mutta ihminen joutuu yhä pohtimaan, miten juna-asemalle pääsee oikeaan aikaan. Asiakkaat eivät kulje yhtä sujuvasti kuin paketit.

Lisääntyvä verkkokauppa on pakottanut tehostamaan logistiikkaketjuja, mutta parantamisen varaa on yhä. Haasteita on erityisesti kansainvälisessä rahtiliikenteessä ja kapasiteetin käytössä: joidenkin arvioiden mukaan jopa neljännes Euroopan teillä liikkuvista konteista on tyhjiä. Lisäksi tavaranlähettäjän ja kuljettajien yhdistäminen puhelimitse vie aikaa ja tulee kalliiksi.

Digitalisaation aikakausi on tuonut ratkaisun avaimet siihen, miten kysyntä ja tarjonta kohtaavat nopeasti. Globaaleilla markkinoilla toimii jo kasvuyrityksiä, jotka yhdistävät lähettäjiä, kuljettajia ja vastaanottajia toisiinsa älypuhelinsovellusten ja sähköisten alustojen avulla. Digitaalisen tiedonvälityksen vuoksi toimitusketjut ovat yhä täsmällisempiä ja kuljettajat säästyvät hukka-ajoilta ajatellen esimerkiksi lepoaikasäännöksiä. Myös ympäristö kiittää.

Kun toimitusketjut järjestellään digitaalisesti, eri toimijoiden välinen yhteistyö, kumppanuudet ja verkostot saavat uudenlaisia mahdollisuuksia. Samalla uudet yritykset pääsevät haastamaan alan perinteisiä jättiläisiä, mikä lisää kilpailua ja paineita hintojen alentamiseen. Uusilla yrityksillä on digitalisaatiossa etulyöntiasema, sillä niiden ei tarvitse integroida uutta teknologiaa vanhoihin logistiikkajärjestelmiinsä, vaan ne voivat aloittaa puhtaalta pöydältä.

Digitalisaation ohella kehittynyt jakamistalous on toinen trendi, jonka ennustetaan mullistavan tavaraliikenneketjut. Kaikki maanteillä liikkuvat voivat periaatteessa kuljettaa paketteja. Suomessa on jo tällaisia älykkäästi ja uusilla tavoilla tavarakuljetuksia järjesteleviä yrityksiä.

Ja kun ajatuskulkua viedään vähän pidemmälle, voidaan tulevaisuudessa ihmisiä, tavaroita ja kirjepostia pakata samaan autoon. Tässä etenkin syrjäseutuja palvelevassa ajatuksessa on monta kysymystä ratkaistavana – kuten turvallisuus, palvelutaso ja verotus. Mutta mahdollisuuksia on sitäkin enemmän. Tähän haasteeseen me lainsäätäjät pyrimme vastaamaan.

Liikennekaari on liikenne- ja viestintäministeriön suuri lakihanke, jolla pyritään luomaan uudet liikennemarkkinat. Näillä markkinoilla pottia ei ole jaettu vakiintuneiden toimijoiden kesken, vaan kaikilla uusia palveluja kehittävillä yrityksillä on pääsy mukaan kilpailuun. Näin liikkujille ja tavarantoimittajille voi syntyä palveluja, joita emme vielä osaa edes hahmottaa.

Tulevaisuuden henkilöliikenteessä ei ehkä tarvitsekaan kadehtia tavaraliikenteen ketjuja, koska nämä molemmat ovat yhtä ja samaa kokonaisuutta. Suomi voi näyttää mallia, miten tähän päästään.