”Pakkauksethan pitäisi kieltää”, olen kuullut monen ihan fiksuna pitämäni henkilön suusta, kun olen kertonut työskenteleväni pakkausten parissa. Aika usein olen myös kuullut ihailevia tarinoita Berliinissä sijaitsevasta kaupasta, jossa mitään ei ole pakattu. Luultavasti ne tuotteet kuitenkin pakataan ostamisen jälkeen. Voi olla, että kangaspussiin meikäläisen muovikassin sijaan mutta johonkin kuitenkin.

Pakkauksia pidetään siis jollakin tavalla tarpeettomina tai jopa haitallisina. On tietysti totta, että kun pakkaus on hoitanut ensisijaisen tehtävänsä eli tuote on saapunut kohteeseensa ehjänä ja se on poistettu pakkauksesta, jäljelle jää vain tyhjä pakkaus. Ja tyhjä pakkaushan on vähän niin kuin ne nunnien ja paavien turhat ruumiinosat – turha.

Jos asiaa kuitenkin malttaa ajatella vähänkin syvällisemmin niin hoksaa, että pakkaus liittyy tuotteeseen, joka on pakattu. Pakkausta tuleekin tarkastella sen hoitamien tehtävien kautta eikä jumittua siihen, että se on tyhjänä hyödytön.

Tuotteen suojaamisen lisäksi pakkaus viestii pakatusta tuotteesta; kertoo mistä aineista tuote koostuu, miten sitä säilytetään ja käytetään. Pakkauksen ansiosta tuotteen kuljettaminen ja siirtely voidaan hoitaa tehokkailla logistisilla järjestelmillä. Jos tuote sattuu olemaan haitallinen ympäristölle, on pakkauksen tehtävänä suojata ympäristöä pakatulta tuotteelta. Ja lopuksi pakkaus kertoo vielä, miten se voidaan kierrättää tai hävittää turvallisesti.

Luonnonvarakeskuksen tutkijat selvittivät muutamia vuosia sitten ihmisten käsityksiä ruoan ympäristövaikutuksista. Suuri enemmistö vastaajista uskoi ruoan kuljettamisen ja pakkaamisen aiheuttavan eniten päästöjä. Tosiasiassa suurin osa vaikutuksista syntyy alkutuotannossa. Fiksulla pakkaamisella voidaan varmistaa, että ruoan tuotannon ympäristövaikutukset eivät ole syntyneet turhaan.

Kaikista pakkausmateriaaleista muovi herättää eniten tunteita. Kaikki olemme lukeneet merissä kelluvista muovilautoista, jotka oikeutetusti herättävät huolta. Muoveilla on kuitenkin niin paljon niin hyviä ominaisuuksia, että niitä käytetään koko ajan enemmän. Nykyaikainen ruokahuolto ei toimisi ilman muovia, mutta meidän on pidettävä huolta siitä, että muoviset pakkaukset kierrätetään asianmukaisesti käytön jälkeen joko energiaksi tai uusiomuovin valmistusmateriaaliksi.

Jotta pakkaukset voisivat herättää positiivisia tunteita, pitää niin muovista kuin muistakin materiaaleista valmistettujen pakkausten kierrättämisen olla helppoa ja sujuvaa. Tämän vuoden alusta lähtien kuluttajat voivat palauttaa käytetyt pakkaukset – myös muoviset – tuottajien ylläpitämiin keräyspisteisiin. Suomen Pakkauskierrätys RINKI Oy:n verkosto kattaa koko maan kesään mennessä.

Kysymys maitopurkin korkista esitettiin, kun keskustelimme pienellä porukalla pakkausalan innovaatioista. Minun mielestäni korkki on hyvä esimerkki käyttäjälähtöisestä innovaatiosta, joka on tehnyt vanhasta tuotteesta paljon kilpailukykyisemmän; korkki pitää maidon avatussakin purkissa, kun sitä tuodaan mökiltä viikonlopun jälkeen kotiin. Ja sitä paitsi korkin voi jättää paikalleen kun purkin vie kierrätykseen.