Tampereen Teknillisen Yliopiston lehtori Heikki Huttusen mukaan keskeinen haaste kehityksessä on ottaa huomioon se valtava määrä erilaisia tilanteita, joihin auto voi elinkaarensa aikana joutua.

– On helppo opettaa auto kulkemaan kiinteää reittiä päiväsaikaan, mutta paljon haastavampaa on opettaa auto tekemään oikeita ja turvallisia valintoja kaikkialla maailmassa ja kaikissa olosuhteissa – pimeässä, sateella, lumessa tai sohjossa.

Nykyaikaiset autojen konenäköjärjestelmät perustuvat opettamiseen: koneelle näytetään esimerkiksi kuvia liikennemerkeistä ja se oppii tunnistamaan ne.

– Jos koneelle on kuitenkin näytetty ainoastaan kalifornialaisia merkkejä päivänpaisteessa, ei tunnistus tule onnistumaan suomalaisilla merkeillä räntäsateella. Suurin haaste on siis kattavan aineiston keruu sekä järjestelmän testaus kaikissa olosuhteissa, Huttunen sanoo.

Viime aikoina otsikoihin ovat nousseet myös itseajaviin autoihin liittyvät eettiset valinnat. Jos onnettomuus on väistämätön, tuleeko auton esimerkiksi ajaa lapsen vai vanhuksen päälle? Entä kuka on korvausvelvollinen jos itseajava auto ajaa kolarin, kuski vai valmistaja? Tällaisia eettisiä kysymyksiä on pohdittu jo 1900-luvun alusta asti.

 

Pitkällä tähtäimellä konenäkö mahdollistaa täysautonomisen liikenteen

Autojen määrän oletetaan tuplaantuvan kahteen miljardiin alle parissa vuosikymmenessä. Autojen suuresta määrästä seuraa ongelmia raaka-aineiden saatavuuden, ympäristön kestävyyden, ruuhkien ja myös autojen vaatiman tilan kannalta. Auto seisoo parkissa noin 98 % ajasta – jos autojen käyttöastetta saataisiin nostettua, voitaisiin näitä ongelmia ainakin osittain helpottaa. Huttunen uskoo autonomisuuden tulevan ensimmäisenä julkiseen liikenteeseen. Tulevaisuudessa mahdollisuudet kuitenkin monipuolistuvat.

– Sen sijaan että auto seisoo parkkihallissa työpäivän ajan, se voisi kuljettaa puolison tai lapset töihin tai harrastuksiin tai vaikkapa ajaa itsenäisesti taksia. Mahdollisuuksia on paljon, ja hyödyntämismallit konkretisoituvat, kun tekniikka kehittyy.

Konenäköä voidaan hyödyntää autojen ”silminä” laserjärjestelmiä eli tutkaa paremmin. Tutka tulkitsee helposti esimerkiksi lumipyryn tiellä olevaksi esteeksi.

– Kamera ei ole niin herkkä poikkeustilanteille, ja videokuvan suuren informaatiomäärän vuoksi se mahdollistaa ympäristön paremman tulkinnan. Pelkän tutkan perusteella ajaminen vastaa auton peruuttamista silmät kiinni pelkän peruutustutkan piippauksen perusteella. Eihän kukaan tee niin, miksi itseajava autokaan pitäisi silmiä kiinni, Huttunen kysyy.