Parhaiten salkkuaan kasvattavat ne, jotka uskaltavat katsoa Helsingin pörssiä kauemmas ja ymmärtävät hajauttaa sijoituksensa perinteistä valmistavaa teollisuutta laajemmalle.

"Kaikki osaavat valmistaa rautaa, mutta voittajalla on hallussaan data."

– Digitalisaation aikaansaama muutos tekee sijoittamisesta entistäkin mielenkiintoisempaa ja sijoittamisen pelikentästä globaalin. Suomalaiset osakesijoittajat omistavat vielä toistaiseksi pääasiassa Helsingin pörssiin listautuneita, kotimaisia teollisuusyrityksiä. Jatkossa salkusta saattaa löytyä muun muassa New Yorkin pörssiin listautunutta Facebookia, Googlea, AirBnB:ta, Spotifyta tai vaikkapa vasta vuonna 2011 perustettua Snapchattia, joka listautui pörssiin pari viikkoa sitten ja jonka arvo on jo 25,5 miljardia dollaria.

Jukka Oksaharjun mukaan uuden ajan sijoittajat katsovat rohkeasti maailmalle ja ymmärtävät, että yhtiövalinnassa kannattaa keskittyä niihin, joilla on realistinen mahdollisuus kääntää digitalisaatio uhan sijaan mahdollisuudeksi.

– Yksinkertaisimmillaan teknologisessa murroksessa on sijoittajan kannalta kysymys esimerkiksi siitä, kannattaako osakesijoitus tehdä vaikkapa autonvalmistajaan vai autojen ohjelmistojen valmistajaan. Digitalisaatio ei välttämättä tuhoa yksittäisen toimialan tai yhtiön tuotetta, mutta se voi siirtää lisäarvon tuottamisen kohtaa arvoketjussa, jolloin voitot kertyvät jatkossa muualle. Kaikki osaavat valmistaa rautaa, mutta voittajalla on hallussaan data.

 

Pitkäjänteisyys palkitaan

Jukka Oksaharjun mukaan digitalisaatio tulee väistämättä muuttamaan jokaista toimialaa. Se myös alistaa paikallisilla markkinoilla aiemmin menestyneet yritykset kansainväliselle kilpailulle.

– Pelkästään se, että yrityksellä on englanninkieliset nettisivut, tekee sen toiminnasta globaalia. Kuka vaan voi ostaa melkeinpä mitä vaan ja mistäpäin maailmaa tahansa. Digitalisaatio tulee madaltamaan usealla toimialalla alalle tulemisen kynnystä. Se myös mahdollistaa globaalin kilpailun sellaisilla toimialoilla, jotka aiemmin saattoivat nauttia ”paikallisista markkinoista”. Puhtaita Suomi-sijoituksia ei siis enää ole. Kilpailu on jo ylittänyt ja se tulee myös jatkossa ylittämään perinteiset toimialarajat.

Vaikka digitalisaatio on jo muuttanut sijoittamisen kenttää, ei se Oksaharjun mukaan vähennä hyvin johdettujen ja ajassa kiinni olevien laatuyhtiöiden arvoa. Aloittelevalle sijoittajalle hän näkee järkeväksi hajauttaa osakesalkku tuoreiden ja voimakkaasti kasvavien toimialojen lisäksi kasvollisesti omistettuun perinteiseen valmistavaan teollisuuteen ja vakaisiin pohjoismaisiin pankkeihin. Hänen omassa salkussaan on muun muassa Nordeaa, Tikkurilaa, Coca-Colaa ja H&M:ia.

– Tuoreilla toimialoilla on suuret riskit ja mahdollisuudet. Perinteisillä toimialoilla riski on pienempi, mutta salkun markkina-arvon tuplaantumista on historian tuottojen valossa joutunut odottamaan keskimäärin seitsemän vuotta. Mutta osakesijoittaminen ei sovikaan pikavoittojen tavoitteluun. Se on pikemmin kuin pitkänmatkan juoksua, jossa menestyksen eteen on tehtävä vuosien työ ja riskinkanto pääoman pysyvästä menetyksestä.